Päänahan hilse on melko yleinen vaiva. Hilsettä alkaa syntyä, kun iho tulehtuu ja solut alkavat jakautua nopeammin. Ihon uloin kerros eli orvaskesi (epidermis) uusiutuu normaalisti 6–10 viikossa, mutta tulehtunut iho paljon nopeammin. Ihon pinnalla epäkypsät sarveiskerroksen solut tarttuvat toisiinsa, ja lopputuloksena on näkyvä hilse. Nopeasti uusiutuvassa ihossa ei ehdi syntyä riittävästi keramidirasvoja, jotka sarveiskerroksessa estävät veden haihtumista, ja iho kuivuu. Rasvainenkin päänahka on siis kuiva.

Päänahan hilse on useimmiten merkki tali-ihottumasta. Muita syitä ovat muun muassa psoriaasi ja ihon kuivuminen atooppiseen ihottumaan liittyen. Etenkin tali-ihottumassa Malassezia-rasvahiivoilla on tärkeä rooli oireiden synnyssä ja jatkumisessa. Rasvahiivat pilkkovat talia, joka härskiintyy ja ärsyttää ihoa, mistä seuraa hiuspohjan punoitus, kutina ja hilseily.

Päänahan hilseen oireet

Tali-ihottumaan liittyvä hilseilevä päänahka on myös kutiseva, herkästi rasvoittuva ja joskus punoittavakin. Oireita on yleensä päälaella ja hiusrajassa. Myös kuivaan hiuspohjaan liittyy hilseilyä ja kutinaa. Molemmissa tapauksissa hilse on melko ohutta ja se irtoaa shampoopesulla.

Hiuspohjan psoriaasi muodostaa laajoja hilsekakkuja etenkin korvien taakse ja otsalle hiusrajaan.

Hiuksiin tarttuva itsepintainen hilse on nimeltään pityriasis amiantacea. Se voi olla itsenäinen oire tai liittyä edellä mainittuihin ihotauteihin.

Päänahan hilseen toteaminen

Päänahan hilseily todetaan hiuspohjaa katsomalla. Tali-ihottuman ja atooppisen hilseilyn erottaminen toisistaan voi joskus olla vaikeaa, mutta hoito on pääpiirteissään sama. Psoriaasihilse irtoaa suurempina levyinä ja jättää jälkeensä pistemäisiä verenvuotoja. Pityriasis amiantaceaan liittyvä hilse takertuu tiiviisti hiuksen tyveen.

Koepalasta ei yleensä ole apua. Bakteeri- tai hiivaviljelyä ei tarvita, mutta joskus on aiheellista poissulkea hiuspohjan sieni-infektio.

Päänahan hilseen itsehoito

Tali-ihottumaan liittyvään hilseilyyn auttaa tiheä, jopa päivittäinen, pesu shampoolla. Apteekeissa myydään muun muassa ketokonatsolia, seleeniä tai sinkkipyritionia sisältäviä hilseshampoita. Niitä käytetään aluksi 2 kertaa viikossa ja sen jälkeen uusiutumista estämään harvemmin, noin kerran viikossa tai joka toinen viikko. Muuten käytetään tavallista omaan hiuspohjaan sopivaa shampoota. Pesun jälkeen päänahkaan voi laittaa hydrokortisoniliuosta 1–2 viikon mittaisina kuureina. Myös glyserolia sisältävistä desinfektiokäsihuuhteista voi olla apua.

Ellei hilse lähde irti shampoopesulla, voidaan käyttää niin sanottua voidepesua. Se irrottaa hilsettä ja samalla myös kosteuttaa hiuspohjaa. Kevyt vesipitoinen perusvoide levitetään hiuspohjaan illalla tai ennen pesua, annetaan vaikuttaa jonkin aikaa ja pestään pois shampoolla.

Paksumpaa, esimerkiksi psoriaasiin liittyvää hilsettä voidaan irrottaa 5 % salisyylihappoa sisältävällä reseptivapaalla voidesekoituksella. Voide hierotaan hilseileville alueille esimerkiksi illalla ja pestään pois seuraavana aamuna. Käsittelyn voi uusia aina tarvittaessa.

Milloin lääkäriin?

Kun tiheä shampoopesu ja hydrokortisoniliuos eivät auta ja hilseily häiritsee päivittäistä elämää, lääkäri voi varmistaa diagnoosin ja antaa tehokkaamman paikallishoidon. Päänahan psoriaasiin on omat reseptilääkkeensä.

Päänahan hilseen ehkäisy

Tali-ihottumassa hiuspohjan tiheä pesu ja hilseshampoon käyttö silloin tällöin ovat hyviä keinoja estää hilsettä. Voidepesulla voidaan ehkäistä kuivan hiuspohjan hilseilyä. Ravinnolla, hiustenhoitotuotteilla, permanentilla tai hiusten värjäyksellä ei ole pitempiaikaista vaikutusta hilseilyyn.